lapsuudestani muistan Knowles Shaw ’ n laulun ”Bringing in the Sheaves”. Se on ilmeisesti kirjoitettu vuonna 1874, jo vanha laulu, kun lauloin sitä ensimmäisen kerran. Kaipaan vanhoja lauluja. Jotkut laulunjohtajat näyttävät unohtavan, että juuri laulujen toistaminen antaa lapsille mahdollisuuden oppia ne – aivan kuten he muistavat kaikki TELEVISIOLAULUT. Tässä ovat sanat, nyt julkisesti.
- kylvetään aamulla, kylvetään kiltteyden siemeniä,
kylvetään keskipäivällä ja kasteisella Eevalla;
odotetaan sadonkorjuuta ja korjuuaikaa,
tullaan iloiten, lyhteitä tuoden.- kertosäe:
lyhteet tuodaan, lyhteet tuodaan,
lyhteet tuodaan iloiten, lyhteet tuodaan,
lyhteet tuodaan, lyhteet tuodaan,
lyhteet tuodaan iloiten.
- kertosäe:
- kylvää auringonpaisteessa, kylvää varjoissa,
peläten ei pilviä eikä talven hyytävää tuulta;
sadonkorjuun ja työn loppuessa,
me tulemme iloiten, lyhteet tuoden. - lähteminen itkien, isännälle kylväen,
vaikka hengellämme jatkunut menetys usein surettaa;
kun itkumme on ohi, hän toivottaa meidät tervetulleiksi,
me tulemme riemuiten, tuoden lyhteet sisään.
merkitys on selvä. Teemme jatkuvasti huomaavaisia tekoja, kun ajat ovat hyvät ja kun ne ovat huonot. Lopulta ” me tulemme iloiten ja tuomme lyhteet.”
Mitä ovat lyhteet, ja mihin tämä rohkaiseva laulu perustuu?
ehkä kirjailija muisti nuoren Joosefin unen lyhteiden sitomisesta pellolle, kun hänen lyhteensä nousi pystyyn ja veljesten lyhteet kokoontuivat sen ympärille ja kumarsivat (1. Moos. 37: 7).
tai ehkä se oli kokemus, kun Ruut kokosi tähteeksi jääneen viljan lyhteiden sekaan Boasin pellolla Betlehemissä (Ruut 2:7, 15).
näyttää siltä, että Shaw osasi psalmin 126:6 sanat.
se, joka lähtee itkien ulos kantaen siementä kylvettäväksi, tulee kotiin ilohuudoin tuoden lyhteensä mukanaan. (Psalmi 126: 6 ESV)
viime vuoden toukokuun loppupuolella näimme Samarian lähistöllä pellolla lyhteitä, jotka olivat valmiita tuotaviksi varastoitaviksi ja käytettäviksi loppuvuoden ajan.
lyhteet pellolla muinaisen Samarian lähellä. Kuva: Ferrell Jenkins.
jos klikkaat tätä kuvaa ja katsot tarkkaan isompaa kuvaa, näet, että lyhteet ovat pitäneet ne vääjäämättä kasassa.
pellolle sidotut lyhteet, jotka ovat valmiina otettaviksi pelloilta. Kuva: Ferrell Jenkins.
pelkään, että monet nykyihmiset vain hylkäävät vanhemmat laulut, joiden teemoja he eivät helposti ymmärrä. Jos käytämme tätä tekosyynä, se heijastaa Raamatun tuntemustamme. Ehkä on aika oppia.
Bertha Spafford Vester kertoo, miten Jerusalemin varhaiset Amerikan siirtokunnan asukkaat saivat elantonsa osallistumalla erilaisiin projekteihin kankaiden kutomisesta vehnän viljelyyn. Hän kertoo kiinnostavan tarinan viljan leikkaamisesta ja lyhteiden sitomisesta.
meidän ruotsalaiset ja amerikkalaiset maanviljelijämme olivat viljelleet nämä palaset niin hyvin, että oli todisteita erinomaisesta sadosta. Jotkut ortodoksijuutalaiset tulivat tarkastamaan vehnän ja tarjosivat meille tavallista korkeampaa hintaa siitä Matsotin (happamattoman leivän) valmistamiseksi heidän Pääsiäisjuhlaansa varten sillä ehdolla, että me korjaisimme sen heidän valvonnassaan. Me sovimme.
meillä ei ollut koneita,vaan se korjattiin käsin. Yksi ehto, jonka he tekivät, oli, että meidän ei pitäisi aloittaa työtä, ennen kuin aurinko oli noussut ja kuivattanut kaiken kosteuden kasteesta, joka oli laskenut yön aikana. Aamiaisen jälkeen menimme kaikki pellolle töihin juutalaisten valvojiemme valvoessa. Kuten tapanamme oli tehdä töitä, tiskata, pestä pyykkiä tai missä tahansa muussa tehtävässä, lauloimme virsiä. Nyt aloitimme elonkorjuupellolla. Laulaminen auttoi työssä, joka sujui keinun mukana. Mutta nämä ortodoksijuutalaiset eivät antaneet meidän laulaa. Ehkä suustamme voi tippua kosteutta ja aiheuttaa käymisen. Se ei olisi enää happamatonta. Joten kokosimme lyhteet ääneti. (Meidän Jerusalemimme, 190-191)
kylvätkö Sinä ystävällisyyden siemeniä?
HT:Timeless Truths for lyrics info.