tämä on jotenkin laajennettu kommentti ja täydennys eikä vastaus (Olen jo äänestänyt Ashenin vastauksen).
sanakirjan kokonaissanamäärä tai korkeakoulu-tai peruskeskustelun kokonaissanamäärä on joskus vääristynyt sanan merkityksen vuoksi. Otetaan yksi esimerkki monista: ”kirjoituskone” v / s”máquina de escribir”. Englannin vastine on yhdyssana, substantiivin ”tyyppi”, verbin ”kirjoittaa” ja loppuliitteen ”-er” (jotain, joka kirjoittaa käyttäen tyyppejä) muodostama liitto, mutta muuttuu yhdeksi sanaksi, jolla on oma sanakirjamerkintä. Espanjan vastine koostuu myös kolmesta lekseemistä (kielen sisältöyksikkö, mukaan lukien sanat, juuret ja adfixes), vain siitä, että jokainen lekseemi on oma sanansa eikä sanakirjassa ole yksittäistä merkintää käsitteelle. Kirjaimellinen käännös englanniksi olisi ”machine for writing”. Sama käsite, sama määrä lekseemejä, mutta yksi sanakirjamerkintä enemmän yhdellä kielellä kuin toisella.
sen sijaan sanakirjasanat ovat enimmäkseen juuria: sanan ei-taantunut muoto. Niinpä sanakirjasta löytyy sana ”koira”, mutta ei sanaa” koirat”, ja sana” (to) kävellä”, mutta ei sanoja” kävelee”,” käveli”,”kävely”.
Espanjan sanavarianttien määrä on paljon suurempi kuin englannin sanavarianttien määrä. Säännöllinen verbi espanjaksi on yli 50 konjugaatio muotoja verrattuna neljään eri muotoja Englanti. Määrä ja sukupuoli deklinaatiot adjektiiveissa ja artikkeleissa. Sukujen deklinaatio substantiiveissa lisää joskus lisämerkityksiä. Pronominaaliset verbit, joilla on siirtynyt merkitys lisäämättä eri sanaa sanakirjamerkintänä jne.
englannin kielessä on enemmän epäsäännöllisiä pluraaleja, jotka ansaitsevat eri sanakirjamerkinnän kuin yksiköllinen vastine, ja Espanjan epäsäännöllisissäkin verbeissä on monia kuvioita, joita sanakirjan tekijät eivät välitä tarjota useimpia epäsäännöllisiä muotoja sanakirjamerkintöinä.
yksi ero sanojen laskemisessa on siis se, mitä sanaksi määritellään (ja miten kieli toimii kartoituksessaan lekseemien ja sanojen välillä) ja mitä lasketaan eri sanoiksi.
toinen ero sanakirjan pituudessa on sanakirjantekijät. Espanjan kieli on hyvin keskitetty ja yleensä konservatiivinen elin, joka säätelee mitä menee virallinen Sanakirja Espanjan kielen: Diccionario de la lengua española by Real Academia de la lengua (RAE). Itsenäiset sanakirjantekijät ja-brändit eivät mene kovin kauas Raen sanakirjasta. Vaikka RAE oli central Language Academy, vasta aivan viime vuosina RAE oli enimmäkseen espanjalainen laitos (Espanja kuin Espanjasta), kun taas Kieliakatemioiden muissa espanjankielisissä maissa alistettiin Royal Academy. Hyvin alueelliset sanat tietyltä alueelta Espanjasta pääsisivät helpommin viralliseen sanakirjaan (v. g. ”altor”) kuin Latinalaisessa Amerikassa laajemmin käytetyt sanat. Ennen Internetin aikakauden yleistymistä Raen uusi termi, joka oli joko keksitty espanjaksi, lainattu muista kielistä tai slangia millä tahansa espanjankielisen maailman alueella, oli hidas prosessi, joka milestonoitiin painetun teoksen painoksilla ja keskitettiin Espanjaan. Prosessi on muuttunut ja tällä hetkellä monet uudet sanat, kuten ”tuit” (twiitti), on hyväksytty.
englanninkieliset Sanakirjantekijät ovat yleensä suhtautuneet vapaamielisemmin uusien sanojen hyväksymiseen, sillä niissä on enemmän deskriptiivinen kuin määräävä lähestymistapa. He haluavat sanakirjan käyttäjien tietävän, mitä tuo epämääräinen sana, jonka englanninkielinen kirjoittaja on löytänyt tuosta epämääräisestä tekstistä, tarkoittaa, sen sijaan että he kertoisivat sanakirjan käyttäjille, mikä on sanan oikea muoto ja käyttö.
niin, miten lasketaan sanoja (”máquina de escribir ”v/S” type-writ-er”) ja miten lasketaan erillisiä sanoja (”caminar, camino, caminasa, caminando, caminase, caminó, caminara, caminará, caminado jne.”v / s” walk, walks, walked, walking”) vaikuttaa siihen, kuinka monta sanaa tarvitaan yliopistotasolle tai rentoon keskusteluun. Sanakirjan tekijyys ja kriteerit lisäävät myös sanakirjamerkinnöiksi laskettujen sanojen eron. Kaikki tämä vaikuttamatta kummankaan kielen yleiseen ilmaisuvoimaan.