Kuva via WikiMedia Commons
Zimbabwen presidentin Robert Mugaben 91-vuotissyntymäpäiväjuhlien yhteydessä ensi lauantaina järjestetään juhla, johon osallistuu viisi Impalaa, kaksi puhvelia, kaksi norsua, kaksi soopelia ja yksi leijona. Zimbabwelaisessa The Chronicle-lehdessä julkaistun raportin mukaan eläintarhan lahjoitti Tendai Musasa, joka omistaa merkittävän Woodlandsin tilan lähellä Victorian Putouksilla sijaitsevaa Elephant Hills-lomakeskusta, jossa pidetään 20 000 hengen juhlat.
”tämä on tapamme tukea funktiota ja varmistaa juhlatunnelma myös yhteisössämme”, Musasa kertoi The Chroniclelle. ”Kokonaisarvo on 120 000 dollaria. Tämä kuvastaa vuosittain saamaamme rahaa ja ajattelimme, että tämä olisi täydellinen ele. Tällä hetkellä teemme puistojen ja villieläinten hallintoviranomaisen kanssa järjestelyjä näiden eläinten teurastamiseksi muutamaa päivää ennen päivää. Olemme yhteydessä myös hotelliin, joka pitää lihan.”
vaikka luulisi, että norsujen ja Leijonien, luonnonsuojelun ikonien, syöminen olisi laitonta, käy ilmi, että se ei ole—ei Zimbabwen eikä kansainvälisen lain mukaan. Vuodesta 1997 alkaen Botswanan, Namibian, Etelä-Afrikan ja Zimbabwen norsupopulaatioita pidettiin niin terveinä, että ne mahdollistivat säännellyn metsästyksen ja pachyderm-tuotteiden viennin, kuten lihan, jonka jotkut sanovat maistuvan hirvelle tai hirvelle. Zimbabwe jopa väittää, että sillä on enemmän norsuja kuin se pystyy elättämään, ja kannustaa näin ollen teurastuksiin ja kulutukseen. Luonnonsuojelijat näyttävät kuitenkin uskovan, että valtion viranomaiset ovat paisuttaneet näitä lukuja ja ampuvat itseään jalkaan tuhoamalla maan kulttuuriperinnön, luonnon monimuotoisuuden ja elintärkeän matkailuelinkeinon vetovoiman. Yhdysvallat puolestaan kielsi Zimbabwen norsutuotteet vuonna 2014 pelätessään salametsästyksen riittämätöntä valvontaa, mutta tällä ei ole mitään tekemistä paikallisten tai kansainvälisten lakien kanssa.
leijona on uhanalaisena, mutta ei äärimmäisen uhanalaisena lajina reilua riistaa valvotuille metsästäjille Afrikassa ja jopa kasvattajille Amerikassa, jotka tappavat isoja kissoja voitonmerkeiksi tai ruoaksi. Muutaman viime vuoden aikana Amerikassa on itse asiassa ollut muutama spurtti niche lion-meat-villityksiä (kuluttajien mukaan liha maistuu runsaalta sianlihalta). Amerikkalaiset muodostavat itse asiassa 64 prosenttia Afrikassa tapettujen Leijonien pokaalimarkkinoista, joten suhteellisesti Mugaben kaatama yksi leijona on melko pieni rikos.
silti on vaikea määrittää villilihan kulutusta ympäri maailmaa, arvioi amerikkalaisen wildlife conservation Groupin Born Free USA: n ja sen brittiläisen arm The Born Free Foundationin toimitusjohtaja Adam M. Roberts. ”Luonnonvaraisten, uhanalaisten lajien lihaa, jota kulutetaan kotimaassa, ei tarvitse tilittää”, hän kertoi.
Amerikan markkinat näille lihoille ovat melko pienet. Robertsin mukaan esimerkiksi suurin osa täällä syödystä leijonasta on temppu, joka usein kostautuu palvelleille laitoksille ja synnyttää välittömästi kiistaa. Ja vaikka on ollut tapana tarjoilla norsua harvinaisena ruokana kunniavieraille kautta Afrikan, useimpia tällaisia lihoja (erityisesti leijonaa) ei usein kuluteta mantereella.
mutta jos uhanalainen riistan liha ei ole hirveän suosittua suurimmassa osassa Afrikkaa, Zimbabwe on toiminut ajoittain poikkeuksena.
”ovat tehneet tätä jo vuosia”, Zimbabwen Luonnonsuojelutyöryhmän puheenjohtaja Johnny Rodrigues kertoi The Guardianille. ”Joka kerta kun on juhla tai itsenäisyyspäivä, useita norsuja ja puhveleita tapetaan juhlia varten.”
näiden eliittitehtävien lisäksi Mugaben kerrotaan 2000-luvun alkuvuosina kannustaneen sotilaita ja maaseudun kyläläisiä syömään norsuja, joita valtio tilasi joskus jaettavaksi. Ja aivan viime kuukausina, Mugabe on ottanut flak valtuuttanut myynti välillä 60-80 pyydystetty norsunpoikasia tuntemattomille ostajille Kiinassa, Ranskassa, ja arabiemiirikunnat 60,000 dollaria pop, näennäisesti (ja ironista kyllä) rahoittaa luonnonsuojeluprojekteja maassa. Kaiken kaikkiaan norsujen laillisista markkinoista on tullut Mugabelle ja hänen ryhmilleen 14 miljoonan dollarin vuotuinen elinkeino, puhumattakaan salametsästyksestä tai vastaavien metsästysten vaikutuksista uhatumpiin eläimiin (esim.Leijoniin) tai jopa suoranaisesti uhanalaisiin eläimiin koko maassa.
Roberts esittää, että mikä tahansa luonnonvaraisen riistan lihan kulutus aiheuttaa väistämättä lisää kysyntää metsästäjille ja salametsästäjille ajaen uhanalaiset eläimet yhä riskialttiimpiin tilanteisiin. Zimbabwen ennätys täällä ja maan johtajan hyvin julkinen kulutus kansallisjuhlissa eivät siis todennäköisesti ole suuri merkki maan suurriistavirka-apajille, varsinkaan norsuille.
paikalliset ovat yhtä tyytymättömiä Mugaben juhlaan kuin luonnonsuojelijat, mutta hyvin erilaisista syistä. Noin 120 musasan tilan lähellä asuvaa kyläläistä väittää, että eläimet viedään pois maista, joihin heillä on oikeuksia ilman heidän kuulemistaan tai lupaansa. Heidän poistonsa tulee pois paikallisesta metsästyskiintiöstä, jonka asukkaat luulevat tarkoittavan, että he menettävät suurimman osan vuoden palkasta. Zimbabwelaisen lehden mukaan Musasa uskoo niiden, jotka eivät tue lahjoitusta, olevan ”presidentin vihollisia.”
seuraa Mark Haya Twitterissä.